Vetelin Erä: Metsästysseuran historian lyhyt oppimäärä

Vetelin tiettävästi ensimmäinen järjestäytynyt metsästysseura perustettiin 12.1. 1947 Vetelin Suojeluskuntatalossa, Suojalassa. Läsnä perustavassa kokouksessa oli 27 henkilöä. Puheenjohtajaksi kokous valitsi Matti Talvenheimon ja sihteeriksi Vilho Luoman, mutta muulta osin kokouksesta ei ole jäänyt osallistujalistaa. Tässä kokouksessa päätettiin yksimielisesti perustaa metsästysyhdistys, jonka nimeksi hyväksyttiin Vetelin Metsästysseura ry. Kokous päätti samalla johtokunnan perustamisesta. Tähän kuului kuusi varsinaista ja kolme varajäsentä. Erovuorossa oli kerrallaan kaksi varsinaista ja yksi varajäsenistä. Ensimmäisessä kokouksessa erovuoroiset jäsenet arvottiin. Ensimmäiseen johtokuntaan vuodelle 1947 varsinaisiksi jäseniksi valittiin insinööri Torsti Kärkkäinen, maanviljelijä Matti Luoma, metsätalousneuvoja Matti Talvenheimo, maanviljelijä Urho Ristiharju sekä Erkki Laasanen. Varajäseniksi valittiin maanviljelijä Antti Pakkala, Mauno Torppa ja Veikko Salmela.

Ensimmäisessä kokouksessa seuran säännöiksi päätettiin hyväksyä Suomen Metsästäjäliiton mallisäännöt. Johtokuntaa evästettiin pitämään valistustilaisuuksia pitäjän kylissä sekä hankkimaan seuralle metsästysmaita. Maaliskuussa 1947 johtokunta päättikin maanvuokrauksen aloittamisesta mahdollisimman pian. Johtokunta esitti, että maanomistaja, joka vuokraa maansa vastikkeetta seuran käyttöön, pääsee jäseneksi maksamalla liittymismaksun ja saa vapautuksen vuosittaisen jäsenmaksun maksamisesta. Liittymismaksu vuonna 1947 oli 50 mk ja jäsenmaksu 100 mk.

Ensimmäistä kertaa hirvenkaatolupaa anottiin vuonna 1948, yhteensä kolmelle hirvelle. Tuolloin lupaa ei kuitenkaan vielä saatu, mutta 15.10. 1953 Vaasan lääninhallitus myönsi yhden hirvenkaatoluvan. Metsästysseura päätti myydä luvan huutokaupalla, joka järjestettiin Vetelin Osuusmeijerin tiloissa. Korkeimman tarjouksen, 8500 mk, teki metsästysryhmä, johon kuuluivat Erkki Laasanen, Paavo Pyökkimies, Matti Pakkala, Erkki Pakkala ja Matti Mäntysaari. Tämä lupa jäi kuitenkin käyttämättä, koska hirviä ei yksinkertaisesti löytynyt.

Ensimmäisen kerran veteliläisiä onnisti luvallisessa hirvenpyynnissä seuraavana vuonna. Erkki Laasasen muistelun mukaan Toikkarin kytömaalta, läheltä Nykäsen kylää, löytyi kaksi hirveä, joita Erkki lähti seuraamaan. Loput metsästäjät, Erkki Pakkala, Matti Pakkala ja Reino Laasanen jäivät Kiviveden maastoon passiin. Hirvet kävivät Kaustisen Viiperillä saakka ennen kuin kääntyivät takaisin Veteliä kohti. Sammalharjussa lähellä Kaustisen, Vetelin ja Teerijärven rajaa, ammuttiin iso uroshirvi. Ampujasta ei ole jäänyt merkintää mihinkään pöytäkirjoihin, mutta Erkki Pakkalan muistitiedon mukaan ensimmäisen hirven kaataja oli Reino Laasanen.

Tämän jälkeen hirvenkaatolupia anottiin vuosittain. Jahtimuoto kasvatti suosiotaan ja hirviporukkaan tuli uusia jäseniä. Myös lupia myönnettiin enemmän hirvikannan kasvaessa. Vuonna 1962 päätettiin järjestää ensimmäisen kerran hirvipeijaiset kyläläisille ja maanomistajille. Lääninhallitus oli tuona vuonna myöntänyt kaksi hirvenkaatolupaa, ja seura päätti käyttää toisen hirven lihoista puolet peijaisia varten. Peijaistarjoiluista ja järjestelyistä vastasi Vetelin Yhteiskoulun Naistoimikunta, ja opettaja Arvo Kolehmainen kertoi tilaisuudessa vieraille metsästysseuran toiminnasta.

Maanomistajia ja kyläläisiä on muistettu tämän jälkeen vuosittain. Peijaisperinne oli välillä katkolla, ja maanomistajille jaettiin hirvenlihaa maanvuokrana. Tästä käytännöstä kuitenkin luovuttiin, sillä se koettiin vaikeaksi toteuttaa. Moni maanomistaja oli muuttanut pois Vetelistä ja maanomistus muutenkin hajautunut. Niinpä peijaisperinteeseen palattiin takaisin ja se on voimissaan yhä tänäkin päivänä. Vetelin Erän 70-vuotisjuhliin ja hirvipeijaisiin Nuorisoseurantalo Veikkolaan kokoontui 11.11. 2017 yli 500 vierasta nauttimaan hirvikeitosta ja juhlatunnelmasta.

Oma ampumarata nousi ensimmäisen kerran esille vuonna 1957. Tuona vuonna järjestettiin ensimmäiset hirvimerkkiammunnat. Ammunta suoritettiin seisovaan hirvikuvioon ja merkkiammunnan läpäisi kuusi seuran jäsentä. Samana vuonna johtokunnalle annettiin tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan oman ampumaradan rakentamista yhdessä Perhonjokilaakson Reserviupseerikerhon kanssa. Metsästysseura päätti 11.4. 1960 pidetyssä kokouksessa perustaa erillisen ampumajaoston hoitamaan ampumarataan liittyviä asioita. Jaostoa johti evl. Paavo Pyökkimies, joka ryhtyi oitis toimiin, ja ensimmäiset talkoot ampumaradalla järjestettiin jo perjantai-iltana 13.5. 1960. Rata valmistuikin samana vuonna. Sen rakentamiskustannukset olivat yhteensä 40 000 mk ja rakentamisen rahoittivat metsästysseuran lisäksi Reserviupseerikerho ja Vetelin Riistanhoitoyhdistys. Lisäksi rakennusmateriaalia lahjoittivat Reino Laasanen, Paavo Pyökkimies ja Matti Talvenheimo. Seuraavana vuonna ampumarata kalustoineen siirtyi kokonaan ampumajaoston omistukseen. Kyseinen ampumarata sijaitsi Tunkkarilla ja sen erikoisuutena oli liikkuva hirvirata, joka oli ensimmäisiä koko Pohjanmaalla. Myöhemmin uusi ampumarata rakennettiin Sikaharjuun, jossa se sijaitsee tänäkin päivänä.

Riistanhoitotyö on ollut tärkeässä osassa seuran toimintaa heti alkuvuosista alkaen. Kokouspöytäkirjoista voi lukea havaintoja ja arvioita riistakantojen määristä. Seura järjesti useana vuonna kilpailuja pienpetojen pyynnissä. Eri vahinkoeläinlajeista sai tietyn määrän pisteitä ja suurimman pistesaaliin kerääjä oli kilpailun voittaja. Eniten pisteitä sai ketusta ja näädästä. Vuonna 1965 kilpailun voitto irtosi 150 pisteellä, kun Eeli Rannankari oli onnistunut talven aikana pyytämään viisi kettua. Ensimmäinen palkinto tuona vuonna oli uudet sukset. Vuonna 1986 korkeimpaan pisteryhmään oli lisätty mäyrä, supi ja kanahaukka. Pienempiä pistemääriä sai villikissasta, minkistä, korpista, harakasta ja variksesta. Voittaja palkittiin 150 haulikonpanoksella. 1988 palkintona oli pienoiskivääri, jonka voitti Janne Pakkala.

Heikkoina kanalintuvuosina seura rajoitti metsästystä niin ajallisesti kuin alueellisesti. Rauhoitusalueena on ollut mm. Matkasalon-Lumppion teiden väliin jäävä alue. Lisäksi johtokunta on esittänyt Vetelin Riistanhoitoyhdistykselle, että metsästysaikaa rajoitettaisiin koko kunnan alueella. Lintukantoja pyrittiin tukemaan myös talviaikaisella lisäruokinnalla. Ruokinta-automaatteja perustettiin Ruonevalle, Jauhonevalle, Isonevalle sekä Valkiavedennevalle. Myöhemmin näistä kanalintujen talviruokinnoista on luovuttu, sillä niiden ei ole todettu lisäävän kannan selviytymismahdollisuuksia talvesta. Sen sijaan ne houkuttelevat pienpetoja laajalta alueelta pyytämään ruokintapaikoille kerääntyviä lintuja.

Vuonna 1976 kävi ilmi, että Vetelin Metsästysseura ry:tä ei ollut koskaan rekisteröity yhdistysrekisteriin, vaikka se oli toiminut yhdistysmuotoisesti jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Johtokunta sai tehtäväkseen valmistella yhdistykselle säännöt sekä tehdä ne muutokset, jotka rekisteröinti vaati. Ensimmäisen kerran seura on merkitty yhdistysrekisteriin 14. helmikuuta 1977. Nimeksi vaihtui samalla Vetelin Metsästysyhdistys ry ja yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Martti Hyväluoma.

Hirvenkaatolupien lisääntyessä myös metsästäjien ja metsästyspäivien määrä lisääntyi. Tuolloin tuli tarve hankkia metsästysmaja jahtien tukikohdaksi. 1977 seuran johtokunta esitti Vetelin Osuusmeijerille, että se luovuttaisi ns. Pilvilampin kämpän seuran käyttöön. Vastavuoroisesti seura korjaisi ja kunnostaisi mökin. Tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut, joten seuraavana vuonna perustettiin erillinen kämppätoimikunta, jonka tehtävänä oli hankkia puhelinpylväitä rakennusta varten sekä vuokrata tontti. Nyt asia etenikin ja jo runsaan kolmen kuukauden kuluttua toimikunnan perustamisesta oli uusi kämppä valmis. 17.8. 1978 yhdistyksen syyskokous oli uudella majalla Matkasalossa. Tontin majarakennukselle oli vuokrannut Heikki Torppa.

Neljän vuoden kuluttua tuli esille mahdollinen toisen kämpän rakentaminen. Metsästysalue oli laaja, ja hirviporukoita oli kaksi. Niinpä pohdittiin voisiko myös Kiviveden puolella olla mökki. Ensimmäisen kerran tästä on pöytäkirjamerkintä vuodelta 1982. Meni kuitenkin muutama vuosi ennen kuin hanke toteutui. 16.8. 1987 pidetyssä yleisessä kokouksessa seuran puheenjohtaja Matti Pakkala kertoi, että Aarno Kainun perikunnalla olisi aitta, jonka he luovuttaisivat metsästysseuralle, mikäli se purettaisi ja siirrettäisi pois elokuun aikana. Toimeen ryhdyttiin heti. Raimo Heikkilältä vuokrattiin tontti ja Rauni Huusko sekä Risto Arkkukangas laativat rakennuslupaan vaadittavat piirustukset. Aitta purettiin ja siirrettiin jo 24.8., vain reilu viikko kokouksen jälkeen!

Seuran sääntöjä uudistettiin vuonna 1991. Samalla pohdittiin mahdollista nimen muutosta. Uudeksi nimeksi hyväksyttiin Vetelin Erä ry. Nimi ja samalla uudet säännöt otettiin käyttöön tosin vasta 14.2. 1994 Puusaaren Alppi-Kahviossa pidetyssä sääntömääräisessä talvikokouksessa. Kyseessä oli viimeinen Vetelin Metsästysyhdistys ry:n nimellä kokoon kutsuttu kokous. Seuran uuden logon ja pöytästandaarin suunnitteli veteliläinen kuvaamataidon opettaja ja Perhonjokilaakso-lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä Leena Salmela. Tämä logo hyväksyttiin käytettäväksi pienin muutoksin jo kaksi vuotta ennen kuin seuran nimi virallisesti vaihtui.

Kenneltoiminta on ollut seurassa aktiivista koko sen olemassa olon ajan. Jo Vetelin Metsästysyhdistyksen perustamiskokouksessa 1977 mainitaan, että kenneltoiminta on otettava mukaan seuran sääntömääräiseen toimintaan. Tänä päivänä Vetelin Erä on Keski-Pohjanmaan Kennelpiirin jäsen. 1980-1990-luvut olivat aktiivista kenneltoiminnan aikaa. Seura järjesti useita näyttelyitä sekä kokeita niin ajokoirille kuin haukkuville lintu- ja hirvikoirille. Hieman hiljaisemman jakson jälkeen tuo toiminta on uudelleen viriämässä aktiivisten harrastajien toimesta.

Vanhoista pöytäkirjoista löytyy muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kansainvälisyys, joka nykyään on arkipäivää mm. ympäri maailman suuntautuvana metsästysturismina, nosti päätään Vetelissä jo lähes 40 vuotta sitten. 13.4. 1980 pidetyssä johtokunnan kokouksessa on tehty päätös siitä, että saksalaisia jahtivieraita voidaan ottaa mukaan hirvenpyyntiin. Tämä konkretisoitui tosin vasta paljon myöhemmin, vuonna 2005, kun Saksan Ilhornista tuli jahtivieraita Veteliin ja veteliläiset pääsivät vuorostaan metsälle Saksaan. Kuitenkin asenteet ja tahtotila olivat jo tuolloin selvästi aikaansa edellä.

2000-luvun alkuvuosina hirvikanta kasvoi voimakkaasti, samoin lupamäärät. Kun lupia alkoi olla alkuvuosien 1-3 luvan sijaan useita kymmeniä, alettiin seurassa suunnitella uusia, modernimpia lihankäsittelytiloja. Vuoden 2003 kesäkokouksessa keskusteltiin kylmähuoneen rakentamisesta ja asiaa varten perustettiin suunnitteluryhmä. Meni muutama vuosi asiaa kypsytellessä ja 18.2. 2005 pidetyssä talvikokouksessa päätettiin äänestyksen jälkeen rakentaa uudenaikainen teurastamo lihankäsittelytiloineen ja kylmähuoneineen. Hankkeeseen haettiin ja myös saatiin Leader-rahaa paikallisen toimintaryhmän, Pirityiset ry:n, kautta. Myönteinen rakennuslupapäätös tuli 13.6. 2005 ja rakennustyöt aloitettiin 4.7. Pilvilampintien varrella sijaitsevalle tontille, jonka  on seuralle vuokrannut Ilpo Åivo. Syyskuussa rakennuksessa oli vesikatto päällä ja varsinaisia rakennustöitä jatkettiin seuraavan vuoden kesäkuussa. Vuoden 2006 lokakuussa rakennus oli kokonaisuudessaan valmis.

Myöhemmin kiinteistön käyttöarvoa on lisätty rakentamalla kokoustilat ja laserammuntarata sekä pystytetty pihaan kota, joka on kaikkien kuntalaisten vapaassa käytössä.

Kuten edellä kirjoitetusta voi yhteenvetona todeta, on Vetelissä metsästysseuratoiminnassa ollut aina selkeä tekemisen meininki. Kun jotain on päätetty, toimeen on tartuttu koko kädellä. Talkoohenkeä ja toimijoita on löytynyt ja valmista on tullut. Tämä aiempien sukupolvien esimerkki olkoon mallina myös tulevaisuudessa, seuraavienkin vuosikymmenten yli.

 

Taisto Pollarin ja Risto Pakkalan juhlapuheista sekä vanhoista kokouspöytäkirjoista historiikin muotoon koosti Juha Mansikka-aho